..-.-

28.03.2016 16:51

No hope, no love, no glory,
No happy ending. 

tuli hirveä mieli kirjoittaa taas tätä mun blogia! Tajuatteko kuinka paljon sattuu hengittää, kuinka paljon sattuu nousta sängystä ylös ku voisit vaan jäädä siihen makaamaan. Kuinka paljon sattuu yrittää hymyillä, nauraa. kuinka oot henkisesti lyöty, kuollut. kuinka et jaksais esittää muuta ku henkisesti kuollutta. Kuinka sun mieltä painaa, kuinka sun selässä on raskas taakka, kuinka haluaisit vaan, että joku näkis sen, huomais mun tuskan. auttais, nostais ylös, olis vierellä, ei hylkäis.  olis tukena kun sitä eniten tarvitsen, yrittäis ymmärtää. Tajuais mut, että mäki oon vaan ihminen joka tekee suunnattomasti virheitä, mutta myös oppii niistä.  kuinka kaipaat huolenpitoa ja rakkautta.  Tuntuu, että oon täällä ihan yksin, että kaikki riidat, kaikki erimielisyydet on mun vika. Tuntuu, että kaikki vaan lähtee. Jättää yksin. 
Mua vituttaa miten peilin edes murrun
kun vihaan sitä tyttöä joka must on tullu
Musta tuntuu et oon valmis luovuttamaan
kun ei kukaan tullutkaa mua pelastamaan (mua pelastamaan)
Päiväst toiseen on itsetunto alhaal
tuntuu et saan harteillani koko maata kantaa
Pelkkää harmaat ja pahaa karmaa
mun elämässä mikään ei oo enää varmaa
Oon kyllästyny keskustelee muiden ongelmista (muiden ongelmista)
oon kyllästyny esittäämään onnellista
Kun mä oon hajal ei kukaan edes kuuntelee
ei kukaan lohduta ei kukaan suutele
Jengi kelaa aina et ku tyttö aina jaksaa
vaikka heittettäis sen päälle kuinka paljon paskaa
Ois kiva kuulla vaikka edes anteeks
ku mä oon vaan saanu kestää niin tarpeeks (kestää niin tarpeeks)  
 
Takaisin