</3

Halusin taas kirjoittaa tätä. Mua sattuu henkisesti todella paljon, et tuntuu et jokaikinen osa must hajoo... muistan torstai päivän aina. SIlloin mun paraskaveri pisti välit lopullisesti, muistan sen mustan maskaran mun kasvoilla.. Muistan ku vaan itkin ja itkin sen mikä musta ikinä lähti. Makasin lattialla, itkin ja itkin. Nukuin huonosti silloin. onneks oli unilääkkeet saatavilla muuten ei olis tullu mitään. kuinka olin itkemisen jälkeen todella väsynyt.                                                            Nobody seems to get you, you feel you're on your own,

But listen, pretty lady, you don't have to be alone.
So, baby, don't cut, baby, don't cut.
You can do anything, just promise baby you won't cut.

I know your heart is hurting, you think the road has end, 

voin sanoo, että mua sattuu todella paljon.... en jaksa esittää edes onnellista, en jaksa kattoa itteeni vaikka lupasin, että katon joka päivä edes vähän itseäni peilistä.. ( jos ei muuten kykene nii itken sit vaikka sen peilin edessä) en jaksa edes hymyillä saatika nauraa... menetin yhen rakkaimmista ihmisistä enkä tiedä edes syytä....