....

en vaan osaa taaskaan sanoin kuvailla kuinka paskana oon itseni takia. Kuinka Taas häpeän olla tässä kropassa. Tänään puhuin hoitajan kanssa siitä ko mua sattuu olla tämmönen. En osaa ees kiittää jos joku sanoo mulle, että oon "kaunis" en voi vaan uskoa siihen. Miksi yhen tapahtuman jälkeen alat vihaa kroppaas niin paljon et ihanko se olis sun pahin vihollinen. kuinka kaikki paha alko pyörii mun pääs. Huoh.. mä luulin et pääsen eroon oksentelusta ja viiltelystä, mutta silti muitten tietämättä vieläki oksentelen ja sit aina pistän feikki hymyn esille.. mä en jaksa olla pirtee, mä en jaksa olla minä, mä en haluu olla mitään.  ja sit ko hoitajat kysy mitä odotan 2 vuoden päästä tapahtuvan sanoin, että en tiedä tulevaisuus ahdistaa. koska tälle hetkellä en usko että mulla on minkäänlaista tulevaisuutta.  Joo kaikki olettaa, että mulla on kaikki päällimmäiseks hyvin, on perhe, poikaystävä ja muutama hyvä kaveri mutta ku en tiiä mikä muo vaivaa.. Mä en osaa ku satuttaa muita. " teen päinvastoin kun käsketään mun pää on mun se on mun pelkään että se räjähtää et sielt kuuluu yhtäkkii pum pum ja pääni sekotin mun pääni sekotin mun pääni sekotin yksinään ulos menin ajatuksii pakenin muistot ne kieltää painajaisiin yöllä heräsin " 

Vittu ku mä en vielkää käsitä, että kuinka paljon yks asia syö sut sisältä paskaks. Mikä hajottaa sut kokonaa. Well... ehkä mulle oli tarkotus käydä niin. että oon niin paskana eikä oo mitään elämänhalua. niiko mulle eräs on sanonut että oon yhtä ruma ku tukiainen, että oon oksettava ja että voin käyttää niitä teriä ja muuten satuttanu pahimmalla tavalla nii onnea vaan hänelle ko on saanu mut tuntee itteni paskaks. ja ei toivotuks. 

well.. mä meen kerää itteni, </3