On taas mun aika kirjoittaa blogia.. koska saan hyvän rauhan kirjoittaa. Tarvitsen hiljaisen ja rauhallisen paikan jotta ajatukset kulkevat.
Tiedättekö sen tunteen ku haluaisit huutaa niin kovaa ku keuhkoista lähtee, et jaksa kärsiä. Haluaisit muuttua kauniimmaks ja viisaammaks. Teen koko ajan virheitä! Yksi virhe oli luottaa tiettyihin ihmisiin, vaikeaa luottaminen on jos ihmiset pettää luottamuksen kerta toisen jälkeen.
Don't tell me I'm not good enough
Don't you bring me down
I'm moving up and you're over now
You gave me fire
Everytime you came around
My feet are steady on the ground
And you won't knock me down
Kaikki tuntuu hankalalta kun haluaisit vaan pois virheitten ympäröimänä. Et jaksa katsoa edes peiliin itkemättä. Tää on tätä ku jotkut syntyy rumaks ilman mitää kauneutta. Mä oon yksi niistä.
Kun sä aamulla heräät peilin eteen ittes keräät pelkkii virheit näät Laitat lisää meikkiä kun täytyy jälleen leikkiä täydellistä missiä Muiden katseet arvostelee joten harkitse eleet mieti tarkkaan mitä teet piilota mielipiteet mut mä toivon et sä näät kaikki tää on häilyvää mä nään pintaa syvempään ja sanon sulle että mulle sun ei tarvii esittää
Kai mäki joskus voin hymyillen katsoa itseäni!
-Ani
