say fuck and smile
22.04.2016 17:26
Oon maannu lattialla miettinyt miten täällä selvitään
oon huutanut keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää
mut oon täällä vielä
en anna pelon mua koskettaa
ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan
mut oon täällä vielä
en anna pelon mua koskettaa
ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan
Elikkä tuli taas mieli kirjottaa tätä blogia. Tietääkö kukaan kuinka pahalta tuntuu ku kukaan ei halua rakastaa, olla tukena saatika välittää. Tuntuu et vaik on koko ajan ihmisiä ympärillä nii oon silti ihan yksin. Kamppailen yksin näitten traumojen ja pahan olon kanssa. En tiedä miten olla, miten elää, miten hengittää. Kaikki tuntuu niin yli vaikeelta. Oon osastolla " parantumassa" perkele ku ei tää kuitenkaa tuo tuloksia-.- mä mitään parannu. saan vaan ahdistua lisää ja lisää. mulla on menneisyydessä semmoset traumat et haluaisin kertoo jolleki aikuiselle mut kehen luottaa? kuka ymmärtää? kuka haluaa vilpittömästi auttaa? Kukaan ei tuu tajuu miltä musta tuntuu, kuinka musta hajoo jokaikinen osa. Kuinka voisin vaan itkeä jos kuulen niistä asioista jonku keskustelevan. en kestä, help me..
Nukahdan aina melkein niin, että itken ja itken koska on niin paha olla. Kukaan ei ymmärrä mun salaisuutta mut ei tarvitsekaan. enköhän mä pärjää.. " ihminen valitsee jokaisen tekemänsä asian mutta siinä vaiheessa kun mieli on "sairas" ei niissä valinnoissa ole mitään järkeä ne ei ole terveen ihmisen valintoja vaan sairaita valintoja. mieleltään terve ihminen tajuaisi asioiden järjestyvän" joo vittu.....
