tyhjyyttä...

Maanantaina mikään ei tuntunu todelta, sekosin ihan täysin... Se tunne iski tyhjästä.. Sinä päivänä tosiaan lukkiuduin vessaan ja otin taas terän esiin.. Ohjaaja koputti oveen mutten suostunut avaamaan. kunnes kuulin että ohjaaja olisi paskonut lukon jos en olisi avannut ovea. istuin hysteerisenä lattialla ja vaan itkin. ( vihaan muiden nähden itkemistä) joten mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa ku avata se ovi.. Sitten mun poikaystävä onneks tuli rauhottelemaan ja mietittiin yhessä ohjaajien kanssa mitä tehdään. Mua lähettiin viemään päivystykseen ja sieltä sitten psykiatriseen osastolle. ( jälkeenpäin mietin kuinka sekasin mä olin sinä hetkenä) Maanantai iltana ohjaaja jätti mut osaston ovelle, hyvästelin mun poikaystävän ja se sattu aivan saatanasti. Siitä sitte tapasin lääkäriä joka kyseli kaikkea maan ja taivaan väliltä. Ehkä sitä oikeasti kiinnosti miten mun asiat on. muistan vaan kuinka paljon vaan nyökkäilin ja änähdin. ( en paljoa sanonut mitään muuta kun " en tiedä" ihan" juujuu" se oli ahistavaa ko se puhu kaikista mun asioista.. )  sen jälkeen katottiin hoitajan kanssa mun matkatavarat. ja sen jälkeen itkin,itkin ja itkin sen mikä musta ikinä lähti.. sen jälkeen silomissä sumeni ja sain paniikkikohtauksen. sain rauhottavia ja nukuin valot päällä mun poikaystävältä saama halinalle kainalossa.  Ensimmäinen aamu Tiistaina tuntu toivottomalta. koska olin jo herännyt viideltä enkä saanut nukuttua, torkuin vain. siihen asti kunnes hoitaja ja joku labra hemmo tulee ottamaan minulta taas verikokeita ( mistä jälkeenpäin huomas että mun arvot olivat huonohkot) Päivän pelastus oli onneks se ko näin mun poikaystävän ja sain taas halia sitä ja pitää kädestä kiinni.. mutta sitte ko se lähti jäin vaa sängylle itkemään koska ei kukaan voi käsittää jos on aidosti rakastunut kuinka sattuu hyvästellä se ihminen. Iltapala ei juuri sen jälkeen maistunut.. olin allapäin oma hoitaja keskustelun jälkeen.. kuulin että mulla on keskivaikea masennus... tunnen että oon vaa sairaspaska jolla on vaan diagnooseja. voisin jakaa niitä vaikka muille.. sitten tulikin jo niin myöhä että oli nukkumaanmeno aika.. pelkäsin sitä niin paljon niitten painajaisten takia että hoitaja oli mun huoneessa siihen asti koska nukahdin..  Keskiviikko aamuna oli jo vähän parempi mieli ko sai kunnolla nukuttua eikä kaikki asiat vaivannu yöllä päätä. keskiviikkona oli joku ryhmä, että otettiin kameroilla ulkona kuvia, se ei ollu musta mitenkään erikoisen kivaa. siedettävää kuitenkin. Parhainta tässä päivässä oli ko näin mun poikaystävän taas. Se toi mulle suklaata ^-^ se piristi tosi paljon ja oli ihana yllätys. mun poikaystävä on oikeaqsti tosi herttanen ko se aina välillä tekee pieniä yllätyksiä, en mä osannu odottaa että se tuo mulle suklaata. Mua ahistaa jos en pääse sen synttäreille. se selviää huomenna mutta silti ahistaa.. koska se on mulle oikeesti tärkeetä että olisin siellä paikanpäällä juhlimassa mun rakkaan synttäreitä. _. toivottavasti kaikki järjestyy oikealla tavalla...  

ainiin pakko lisää kaks biisii mitä kuuntelen henk.,koht syistä koko ajan 

www.youtube.com/watch?v=m6S5lHK2dwM