!

Tässä on teille tarina. Ei mikä tahansa tarina vaan mun selviytymistarina. ( kerron omasta kokemuksesta näistä asioista. Osan ehkä oon jättänyt kertomatta koska ei sovellu kaikille ja tänne. Aloitetaan... kaikki alko menee perseelleen ku olin ekalla luokalla. Kaikki painajainen alkoi silloin. Mua kiusas ensin yksi tyttö kaikilla tavoilla. Sen jälkeen kun mentiin pidemmälle luokalle alkoi muutkin ottamaan silmätikuksi. Oli vääränlaisia vaatteita. ( kotona en koskaan myöntänyt että mua kiusataan) häpesin vaatteitani ja kieltäydyin aamuisin laittamasta niitä tiettyjä vaatteita. Seiska luokalla tilanne ei helpottunut musta piirs kuvis luokalla pilakuvia yksi poika joka esitti niitä muille. Pidemmän päälle romahdin niin pahasti että aloin seiska luokalla ensimmäistä kertaa viiltelee ja se kävi mun vanhemmille ilmi sillä että ku kävin kuraattorilla ja se huomas sen.soitti kotiin.. purkasin pahaa oloa kotoa karkaamalla myös. Kukaan ei saanu otetta muhun en minä eikä kukaan muu. Nyt oon ollu 13vuotiaasta lähtien huostaan otettu. Olin sinä kesänä ensimmäistä kertaa onnellinen sain poikaystävän. Mutta se satutti mua, polki maahan. Se arvosteli, määräili, epäili oli yhtä riitaa lopulta jätin sen 11kk jälkeen. Siitä alkoi uudessa koulussa uusi kiusaamis ruljanssi. En voinu olla missään rauhassa. Sain kuulla herjaavia sanoja. Aina. Monesti romahdin vessan lattialle itkemään. Tilanne oli niib paha että sain reksiltä vapaa päiviä jotta tilanne helpottuisi.ei helpottunut. Lopulta en jaksanut ja kävin koti koulua.. en saanut kavereita laitos taustan takia.laitoksessa yksi poika vuonna 2014 talvella löi mua erään tapahtuman seurauksena. Kerron siitä seuraavaksi. Oltiin menossa seinäkiipeilee laitoksen kanssa ja mulla oli päällä lyhyt hihainen. Se oli mun vieressä kyylännyt mun tissejä. Mun kaveri huomas sen ja kopautti mua olkapäille. Ja mentii syrjemmälle ja se kerto siitä. Yritin laitoksessa kertoa siitä mutta kukaan ei uskonut. Luulivat että yritän mustamaalata. Sitte yhtenä iltana sanoin itse ja sain turpaan. Oli kIVA liikkua mustalla poskella.  Mennään 2015 talveen olin masentunut ja kävin lääkärissä sain monesti lääkkeitä ei mitään tehoa. Kunnes pitkän harkinnan jälkeen pääsin sairaalaan tutkimus jaksolle. Siellä olin itkunen, voimaton ja masentunut. Saatoin raivota ja yhtäkkiä kaikki oli hyvin. Sain selkoa sairastan bibolaarista mieliala häiriötä. Mennään 2016 alkuun. Yhtä tapahtumaa en kerro täällä. Mutta sen jälkeen aloin taas oireilee. Alkoi viiltely, oksentelu joka muuttu tavaksi. Saatoin ahmia ja vaan oksentaa. Vihasin itseäni ja kroppaani kaiken jälkeen. Hain itseni uudestaan osastolle. Siellä oli turvallista.sain uuden rakkauden jonka läheisyyttä en kavahda. Joka tekee mun elämästä elämisen arvoisen. Mä oon ehkä hyvä esimerkki että kaikesta voi selvitä ehkä muutaman murtumispisteen ja kyyneleen avulla